Olen matkalla kohti Kiinaa ja tulen asumaan Suzhoun kaupungissa.

Muutin Kiinaan ensimmäisen kerran vuonna 2007. Tiesin lukemani, näkemäni ja kuulemani perusteella, että Kiina on monella tapaa moderni maa.  Tuolloin lähestulkoon jo puolet sen asukkaista asui kaupungeissa. Silti minun mielessäni Kiina oli yhtä kuin huojuvia rikšakyytejä, leveälierisiä olkihattuja, miesten pitkiä lettejä, oopiumpiippuja ja viuhkojensa takaa kurkistelevia neitosia. Tätä kaikkea reunustivat mielikuvissani kuun valossa kylpevät lammet, kultakalat ja lumpeenlehdet, rannoilla nuokkuvat itkupajut sekä luumupuiden hennot kukkaset.

Kiina-kuvani oli varmaan peräisin Hollywoodin elokuvista, San Franciscon China Townista, lapsuuteni kirjoista sekä vilkkaasta mielikuvituksestani. Toisaalta tuo ihana harha saattoi liittyä etnologin ”ammattitautiin”: nykyisyyden ilmiöihin – olivatpa kuinka ’moderneja’ tahansa – kietoutuvat aina menneisyys ja historia tavalla tai toisella. Kun havainnoin nyky-Kiinaa, sen ihmisiä ja elämää, en voi olla ajattelematta sitä, miten perinne ja jo menneet aikakaudet kulkevat kaikessa mukana. Siksipä kirjoitukseni – joissa siis kohtaan sekä Suzhoun että omat muistoni ja mielikuvani uudelleen – ovat monella aikatasolla ja monenlaisissa tapahtumissa ja tarinoissa liikkuvia. Kiinalaista sananlaskun mukaan ”jokaisesta kirjasta oppii jotakin”. Toivottavasti myös minun tarinani laajentavat ja syventävät käsityksiä Kiinasta ja sen ihmisistä!

Päivitykset alkavat Helmikuun puolella, sitten kun olen asettunut aloilleni.