yliopiston%20p%C3%A4%C3%A4portti.jpg

Suzhoun yliopiston pääkampuksen portti

Torstaina alkoi Suzhoun yliopiston kurssi kansainvälisille opiskelijoille. Ilmoittauduin aloittelijoiden ryhmään, koska haluan oppia lukemaan. Osaan puhua kiinaa välttävästi, mutta merkkejä tunnen vähän. Selviytyisin hädin tuskin juuri lukemaan opettelevan kiinalaislapsosen satukirjatekstistä, jos siitäkään. Eli olen lukutaidoton – kàn bù dŏng – samalla tapaa kuin 750 miljoonaa muutakin aikuista maailmassa. Ehkä minut voisi kuitenkin määritellä kontekstilukutaidottomaksi, osaahan sentään lukea ja kirjoittaa omaa kieltäni. Olen kuitenkin päättänyt, että luon vakaan perustan kiinankielen lukemiselle ja siksipä nyt alkaakin kova merkkien pänttääminen.

on%20aika%20tuulettaa.jpg

Keävätlukukausi alkaa: on aika tuulettaa!

Kun viimeksi asuin Kiinassa, vietin mukavaa tai tai (rouva) -elämää. Toki kirjoitin yhden kirjan ja muutaman artikkelin, sekä keräsin aineistoa kiinalaisesta ruoka- ja tapakulttuurista ja opiskelin kiinaakin vaihtelevalla menestyksellä. Yliopistoon en mennyt, koska tahti tuntui kovalta.  Pitäähän ihmisen sentään elääkin.

ooettaja%20Fan.jpg

Opettaja Fan ja aamun avaus

Nyt ovat asiat toisin. Herätyskello pirahtaa kuudelta, koska luokkahuoneessa on oltava klo 8.30 sharp! Silloin yliopiston kello soi ja ensimmäinen oppitunti alkaa. Aikamoinen yllätys oli se, että toisena opiskeluaamuna välittömästi kellonsoiton jälkeen opettaja näpäytti PP:n päälle ja ruvettiin toistamaan äänteitä opettajan pitäessä tahtia yllä! Tähän 1 tunnin ja 30 minuutin sessioon ei sisältynyt yhtään luppoaikaa eikä mukavaa huulenheittoa opettajan kanssa. Viittä vaille 10 hän vilkaisi kelloonsa ja totesi ilahtuneena, että ”hei, meillähän on vielä 5 minuuttia aikaa harjoitella, ennen kuin välitunti alkaa! Opetusta on joka aamu neljän oppitunnun verran, mutta onneksi sentään viikonloppuna on vapaata. Hikipinkoille on lisäksi tarjolla kaksi tuntia harjoituksia iltapäivisin!

ei%20nyt%20niin%20kylm%C3%A4.jpg

Jos luokkahuoneessa palelee, niin toppatakkia saa pitää päällä. Pipoakin!

”Yliopistoelämään” ei ollut mitään ”pehmeätä laskua”; ei tutoreita, ei kampuskierroksia, ei kirjaston esittelyä (Missähän sekin mahtaa olla? Onkohan englanninkielistä kirjallisuutta?) eikä muutakaan sen sortin perehdytystä. Sen sijaan vastuuopettaja kertoi, mitä ulkomaalaiselta opiskelijalta VAADITAAN! Tunnelilla on oltava ajoissa. Joka päivä tarkistetaan paikallaolijat. Tunneilta voi olla poissa vain 10% ja senkin vain hyvällä syyllä, ja mieluiten vain silloin, kun on sairaana. Lääkärintodistuksella varmistettuna tietenkin. Poissaoloista pitää kertoa etukäteen ja yli kolmen päivän poissaoloon pitää olla yliopiston lupa. Läksyt on tehtävä ja tunneilla on osallistuttava keskusteluun. Muuten ei todistusta heltiä, vaikka loppukoe menisikin läpi. Läksyjä annetaan kahden opettajan voimin joka päivä. Jos oppilas on erityisen kovapäinen ja hidas oppimaan, saattaa kirjoitusharjoituksiin mennä jopa neljä tuntia illasta, kertoi opettaja Xu. Mutta sehän on loppujen lopuksi vain oppilaan parhaaksi!

Kaikista näistä vaateista huolimatta, tai niistä johtuen, tuntuu mukavalta, kun opetus ja opiskelu on tavoitteellista ja oppilaalla selkeät rajat. Nyt ei tarvitse tehdä muuta kuin sitä, mitä opettaja käskee!

opettaja%20xu.jpg

Ai niin ja hei; asuntolassa ei sitten saa keittää, eikä pitää pirskeitä. Pitänee kutsua dormitorissa asustelevat opiskelutoverit meille juhlimaan!