mene%20munalla.jpg

Kuva Flicker.fi

Joskus muutama vuosikymmen sitten kehotettiin suomalaisia menemään munalla töihin ja vähän muuallekin. Se tarkoitti viittä, kuutta aamiaismunaa viikossa; olihan toisilla lauantainakin töitä. Tuolloin kananmuniin ei liitetty juuri mitään ikävää. Syöntirajoituksena oli ehkä vain munien korkea hinta. Jos niihin kuitenkin oli varaa, syötiin munavoita, keitettyjä ja paistettuja munia, sekä leivottiin kaakkuja ja pikkuleipiä. Toisin on nyt, kun monen pitää pitää huoli siitä, ettei kolesteroli nouse turhan korkealle. Ehkä se on sitten vain se muna viikossa.

pannukakku.jpg

Kiinalaisetkin menevät munalla töihin. Monet nappaavat katukeittiöistä mukaansa munakkaita ja pieniä pannukakkuja. Toiset valitsevat ankanmunia, joissa on sisällä syntymätön poikanen. Myös ruskeita teemunia voi ostaa aamulla mukaan tai huikopalaksi koska vain. Eikä ole väliä sillä, ovatko munat peräisin kanasta taikka ankasta. Kaikki käy!

teemunia.jpg

Teemunia ja muutakin.

Kyllä kiinalaisetkin kolesteroliaan vahtivat, mutta toisaalta myös rakastavat kaikenlaisia munaruokia. Länsimaalaisetkin ovat kuulleet tuhatvuotisista munista, jotka perinteisesti kypsytettiin hevosen virtsassa, lipeässä, heinissä ja savessa vähintäänkin 40 päivää. Tuhatvuotiset munat, joissa on tummanvihreäksi muuttunut keltuainen ja rusehtava valkuainen haisevat hieman ikävälle, mutta maku on menettelevä. Monet Kiinan-kävijät puolestaan rakastuvat edellä mainittuihin teemuniin; niihin ”marmoripintaisiin” herkkuihin, jotka haudutetaan soijan, sokerin, mausteiden ja teeveden seoksessa.

Arranged_century_egg_on_a_plate.jpg

Tuhatvuotisia munia!

Kuolemattomia munia en ole koskaan maistanut. Niitä keitetään viisi minuuttia, kaiverretaan pienestä aukosta keltuainen pois ja korvataan se porsaanlihamurekkeella. Reikä paikataan ja munia höyrytetään vielä viisi minuuttia. Kuorinnan jälkeen ne uppopaistetaan öljyssä. Possupadassa haudutettuja munia sen sijaan olen syönyt. Kokki kertoi, että ne punaiset ja suolaisenmaukkaat munaset olivat muhineet lihapadassa viitisentoista päivää. Oikein hyviä. Suolattuja munia en ole maistanut, vaikka Jiangsun provinssissa on kylä, Gaoyou, joka on melkein maankuulu munistaan!

Entä ne tenttimunat? Kiinalaiset uskovat ruoan voimaan, mutta myös erilaisilla onnenruuilla ja onnea lupailevilla tekosilla on suuri merkitys. Jos aikoo saada kokeista tai tenteistä parhaat pisteet, eli täydet sata, on hyvä varautua siihen muutenkin kuin lukemalla, vaikka sekin auttaa. Sopiva aamupala tenttipäivänä on pitkulainen leipä tai sämpylä ja kaksi munaa, jotka yhdessä muodostavat luvun 100.

satanen.jpg

Keskilukukausitentin aamiaisainekset!

Jokunen satanen on tullut kyllä aivan kaurapuuroaamiaisellakin. Tosin en ole varma, ovatko hyvät suoritukset kuitenkin sillanylitysnuudeleiden aikaansaannoksia. Niistä kirjoitin aiemmin.

Vielä olisi nuudeleitten lisäksi tarjolla muutama muukin opiskelua ja tenttimistä tukeva ruokalaji, mutta esimerkiksi höyrytettyä kilpikonnaa kristallisokerikeitossa ei ole näkynyt täkäläisissä ravintoloissa. Se olisi kenties ollut hyväksi! Kerrotaan nimittäin, että muinoin kaksi keisarilliseen kokeeseen matkannutta nuorta miestä pysähtyi aterioimaan Ningbossa. He tilasivat juuri tätä nimenomaista keittoa. Ja kysyivät sen nimeäkin. No eihän sopalla nimeä ollut, mutta teräväpäinen ravintoloitsija keksi sen käden käänteessä. Kun asiakkaina oli kaksi oppineen puvunparressa, niin hän nimesi ruokalajin Mestariksi. Nuoret miehet olivat mielissään ja söivät hyvällä ruokahalulla. Myöhemmin toinen näistä kokelaista onnistui oivallisesti ja hän oli tentin paras oppilas – Number One Scholar!

2015-04-28-2894.jpg

Satasia, ja muitakin...

Ruoka voi olla koetilanteessa merkittävässä asemassa muullakin tavalla. Kerran nimittäin eräs Tang-dynastian aikainen keisari matkusteli Zhejianin provinssissa ja sai syödäkseen todella maukkaita kakkuja. Vielä ennen kotiin lähtöä hän käski palvelijaansa noutamaan muutaman kotimatkaa varten. Nuori mies, joka oli kakut leiponut, oli kuitenkin lähtenyt keisarillisiin kokeisiin, eikä kakkuja ollut saatavilla. Koska keisari kuitenkin oli ikihyviksi ihastunut opiskelijan tekemiin kakkuihin hän päätti, että kokeen teemana oli juuri näiden nimenomaisten leivonnaisten leipominen. Ja kukapa siinä paremmin olisi onnistunut, kuin kyseinen kaakkuleipuri Xitangin kaupungista. Leivontataitojensa ja reseptinsä ansiosta hänestä tuli sen kokeen ykkönen ja kakuista maankuuluja! Onkohan minun ruoanlaittotaidoillani merkitystä tentissä? Vai pitäisikö keskittyä kuitenkin kirjoitusmerkkeihin… No, se jää nähtäväksi.

good%20luck.jpg

Ai niin. Suzhoussa on muuten ”Parhaan oppineen hotelli”. Ja siellä ravintola. Olisikohan Mestaria tarjolla?