2015-04-02-2743.jpg

Hautojenlakaisujuhlaa, eli Qīngmíng Jié’tä vietetään Kiinassa kuukalenterin neljännen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Se sattui tänä vuonna viime viikonlopulle. Juhlan aikaan tulisi taivaan olla alhaalla ja sataa tihuuttaa, kuten yllä olevassa runossakin kerrotaan. Piti tänäkin vuonna paikkansa.

Kiinalaiset menevät haudoille ja siistivät ne. Poltetaan paperirahaa ja suitsukkeita. Vainajille tarjotaan ruokaa, jota sitten syödään itsekin. Lisäksi tarjoillaan teetä ja viinaryyppyjä. Olisi tehnyt mieli lähteä hautausmaalle tarkkaileman ja valokuvaamaan, mutta varmasti nämä rituaalit on jo dokumentoitu monen etnologin, kulttuuriantropologin taikka turistin toimesta. Päätin jättää ihmiset rauhaan.

2015-02-23-2509.jpg

Rituaalirahaa ja suitsukkeita

Sen sijaan toteutin toisen hautojenlakaisujuhlan ajankohtaan sopivan toimituksen, eli ”kävelin vihreällä”. Vihreä, uuden elämän symboli lohduttaa, kun ajatukset muuten ovat menneissä. Minä suuntasin tällä kertaa Sun Risen golfkentälle, jossa teen viherkävelyt muinakin viikonloppuina. Tosin golfkentälläkin on paikka, jossa voi suoda ajatuksia jo poismenneille. B-kentän kolmos- ja nelosväylien välissä on korkea, kivinen patsas. Kerrotaan, että aikoinaan samoilla sijoilla oli hautausmaa.

2015-04-04-2751.jpg

Kivipaasi, tai miksi sitä nyt luonnehtisikaan, sijaitsee sopivasti pienellä kummulla, sillä viherkävelyn tulisi suuntautua mieluiten jonnekin korkealle, vuorelle tai kukkulalle. Vaellusretkeä ei suinkaan tarvitse tehdä täsmälleen hautojenlakaisupäivänä, vaan itselle tai perheelle sopivaan aikaan, silloin kun vielä on kevään tuntua. Moni Kiinassa vieraileva onkin ehkä huomannut, että monella vuorella on suoranainen ruuhka! Valtavan pitkät turistijonot kiemurtelevat rinteitä ylös ja alas.

DSC00680.jpg

Kevätretkellä keltaisilla vuorilla

Muutakin vihreää toki kuuluu kevääseen ja hautojenlakaisujuhlaan. Tämän ajan juhlaruokaa ovat erityisesti vihreät, makeat riisipallukat (qingtuan), joiden sisällä on punapaputahnaa. Niitä viedään haudoille ja syödään kodeissa, kaduilla ja ravintoloissa muutaman viikon ajan. Maistelin qingtuanin. Rakenne oli tahmeahko ja hampaisiin tarttuva. Maussa olisi saanut olla hieman enemmän syvyyttä. Ei välttämättä lempilevonnaiseni!

Toinen tärkeä vihreä ruoka on toonapuunlehti -”paistos”(Toona sinensis, kiinaksi xiāngchūn). Tilasin sitä ravintolassa. Maku oli melko ”kotoisa”, melkein kuin olisi syönyt horsmanversoja munakokkelin joukossa. Toonalla ei ole vakiintunutta englanninkielistä nimeä, vaan sitä kutsutaan Kiinan mahongiksi. Se viihtyy ainakin Pekingin korkeuksilla saakka, mutta en tiedä, kasvaako sellaisia Suomessa. Kerrotaan, että sen terveysvaikutukset olisivat huomattavia; muutamia tieteellisiäkin artikkeleita löytyy Toonan erinomaisuudesta.

2015-03-30-2722.jpg

"Vihermunakas"

En tiedä, kuinka innokkaasti kiinalaiset näitä puita kasvattavat, vai onko olemassa peräti toonametsiä. Ystäväni pihapiirissä on kuitenkin komea yksilö. Saan siitä muutaman lehtinipun kokeeksi. Yritän tehdä niistä ”vihermunakasta”. Ehkä vihermunakkaasta tulee jatkossa oma kevätruokani, sillä meidän omatkin villivihanneksemme – jotka usein ovat joko katkeria tai melko mauttomia – saattaisivat taipua paremmin aasialaisiin kuin eurooppalaisiin ruoanvalmistustapoihin.

luzhin%20kanavia.jpg

Ai niin. Kaikki vihreä ei ole hyvästä. Tässä kuvassa, joka on otettu Luzhin vesikaupungissa, einäy yhtään vihreitä lippalakkia. Se kun on aisankannattajan merkki. Koskee miehiä.

Toonapuusta lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Toona_sinensis